Västäräkistä vähäsen..

Tänään näin sen! Kesään ei siis voi enää olla kauan! Upea keväinen ulkoilupäivä takana. Oltiin oikeastaan koko päivä ulkoilemassa, tehtiin retki lähimetsään, bongailtiin lintuja järven rannalla sekä siivoiltiin kotipihaa talvenjäljiltä ja käytiin vielä äsken koko perheen voimin katsomassa läheisen kosken kuohuja.  Pienimies nukkui päikkärinsä vaunussa ja isomman kanssa hänen sanoin "leiriydyttiin" metsään kannon nokkaan lukemaan Viisikko-kirjaa ja napostelemaan retkieväät. Aurinkohan lämmitti jo ihan mukavasti! Ja kyllä sillä onkin vaan ihmeellinen voima. Siinä missä se hetkessä sulattaa lumen ja jään, antaa se itsellenikin virtaa ihan älyttömästi. Meidän kotipihalla tuo harvinainen vieras, aurinko näyttäytyy vaan niin vähän. Pihamme on suojaisen kallioisen metsän sylissä ja siksipä tuntuu, että nuo lumetkin sulaa vasta kunnon helteiden tullessa;) Mutta onneksi sentään joltain nurkilta on jo maata näkyvissä. Ostin jo lisää sipulikukkiakin odottamaan penkkiin pääsyä, jännityksellä odotan onko ne viimesyksyllä laittamani lähteneet myyrän matkaan vai niinkö saisin nauttia kukista penkissä..jännittävää:)  Nyt hyvillä mielin kohti uutta viikkoa, täytyy myöntää, että jos lapset olivat päivän ulkoiluretkestä väsyneitä, niin kyllä niin alkaa minuakin kummasti haukotuttamaan kun varsinkin rauhassa tähän koneen ääreen hetkeksi istahti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

 

-milla-

Pitkästä aikaa..

Välillä tuntuu, ettei mitään erikoista tapahdu, mutta kun alkaakin miettimään asiaa tarkemmin koko ajan, joka päivä tapahtumia ja sattumuksia riittää. Ja tällä mammalla kädet täynnä touhua ja tohinaa,synttärijuhlia x3, kadonneen kameran laturin metsästystä (miten joku asia vaan voi kadota ihmeellisesti päiviksi ja löytyä sitten noin vaan..miten?), vanhan reppanan tietokoneen aiheuttamia jännittäviä hetkiä, toimiiko eikö toimi, onko tiedostot kadonneet bittiavaruuteen...puhumattakaan siitä että olemme olleet erilaisten pöpösten kohteena, vuoronperään koko pesue.

 Mutta nyt taas ihana keskittyä blogimaailmaan:)

Olen niin otettu, kun olen saanut teitä uusia lukijoita. Tervetuloa! <3
Mietinnässä onkin teille ihanille lukijoille arvonta, siitä lisää myöhemmin...:)

Sitten aiheesta taas toiseen..

Hankin äskettäin kotiimme uuden sisustustarran ja vasta nyt se on paikkansa seinältä löytänyt. Ja täytyy tunnustaa, tykkään ihan kamalasti sisustusteksteistä, kirjaimista ja kaikesta niihin liittyvistä. Olen oikein joskus miettinyt miksi niin ja tullut siihen lopputulokseen että koska rakastan sanoja, runoja, kirjoja, lehtiä ja lukemista, niin tekstit  ja kirjaimet sisustuksessakin ovat luonnollinen valinta.
Tokikaan tarrojen tai tekstien käytön suhteen kanssa ei ihan överiksi voi mennä! Minulla onkin tapana mm. vaihdella kehyksissä olevia sisustuskortteja/tekstejä. Pitää sisustuskirjaimia välillä piilossa ja hups! Unohtaa ja löytää ne sitten taas ja sijoitella innoissaan uudelleen. Tarrat on toki kertakäyttökamaa, kun kyllästyy niin sitten täytyy vielä hetki miettiä raaskiiko tarran irroittaa vai ei. Toisaalta mielestäni materiaan ei saa rakastua ja sisustuksen pitää elää..Ja pakko on aina jostain luopuakin. Ainakin minunlaiseni "keräilijä-metsästäjä", saisi äkkiä hamstrattua ties mitä ihania aarteita nurkat täyteen..

Sisustusteksteihin/sanoihin yms. haluan yleensä ajatuksen jolla on jotakin tarkoitusta, merkitystä minulle. Joka on sykähdyttänyt minua jollakin tavalla. On oman tyylinen. Jäänyt vaan jotenkin mieleen.

Yllä oleva teksti on yksi ehdoton suosikkini: "elämä on täynnä suuria yllätyksiä, sille joka on valmis  ottamaan niitä vastaan" Muumipapan viisauksia:)

 

 

Myös Tommy Tabermanin runot ovat ehdottomasti suosikkejani ja nuoren, erittäin taitavan runoilijan Joel Jyringin runot (www.joeljyrinki.com), käykäähän tutustumassa, jos ei entuudestaan tuttu jo ole. Mitäs mieltä te olette sisustusteksteistä? Onko suosikkeja? Vai, onko niitä jo ihmisillä liikaa, onko ne loppun käytettyjä?

 

 

 Aurinkoista viikonloppua teille, palataan:)

 

-milla-